Cosplay projecti: Anna - Frozen

Tämä on siis vuoden ensimmäinen cosplay-projektini:

Minusta puku on todella kaunis ja puvussa on paljon mukavia materiaaleja ja pintoja. Puvusta huomaa tarkkaan mitä kangasta mitäkin osa puvusta on ja millä tavalla mikäkin osasta pukua on tehty. Ihastuin myös elokuvaan todella paljon, katsoin elokuvan netistä 2-4 kertaa ja 1 kerran elokuvissa. Leffa iski suoraan sydämeen.

Katsottuani leffan muutaman kertaa, ehdotin ystävälleni Rinnielle paricossia. Hän tekisi Elsan ja minä Annan. Olimme kyllä Riinan kanssa sanottu että keskitytään ainoastaan muutamaan cossiin ensi vuonna, mutta nämä oli pakolliset lisätä listaan. Katsoimme sitten leffa uudestaan yhdessä ja lauleskelimme pitemmän hetken joululomasta ”Do you wanna build the snowman” kappaletta. Ihanana kappale johon saatiin sisällettyä samalla niin paljon ja samalla niin sydäntä särkevä. *3*

(Barceloonan matkan aikana myös puhuimme Frozen ryhmän tekemisestä. Olaf, Kristoff, Sven olisi ainakin messissä. Hans on hiukan huteralla pohjalla. Mutta odotan ryhmää kyllä innolla.)

Joululoman Barcelonassa ollessa metsästimme sitten kangaskaupan josta löytää sopivia kankaita cossia varten. Löysin sieltä kankaat liiviin (sametti) , hameeseen (sametti) ja viittaan (villakangas). Sitten suomeen palattuani olen pikkusen päässyt jo tekemäänkin jotain.

Koska saavuin suomeen 3.1 ja nukuin perjantain ja lauantain tekemättä mitään muuta kuin kääntämässä kylkeä, niin sunnuntai oli sovelias aika tehdä muutakin rakentavaa. Otin Riinan avustuksella tekemä omakaavat esille ja toteuttamaan uusia kaavoja paperille liivin kanssa.

Kesti vain pieni hetki ja Riinan ammatillisenkokemus apuna päätimme, että kerran kun teen Annan kesämekon ensi kesällä ja se on sama kuin talvipuvussa. Ainoana erona on hihojen puuttuminen kesäpuvussa. Teen olkaimista irrotettavat. Idea on jo toteutettu, ainoastaan tekeminen puuttuu. 

Suurin syy miksi teen irtohihat on, koska kirjaaminen on hidasta puuhaa ja jos on mahdollisuus tehdä työ ilman tuplatyötä niin kyllä kiitos irrotettavat olkaimet.

 Kun kaavat oli puvusta tehty ja kangasleikattu, ompelin korsettiliivin etuosan kasaan, ja silitin reunat auki. Jonka pääsin uuteen asiaan käsiksi eli kirjomiseen:

Ymmärrän vihdoin ensimmäistä kertaa kirjontakehyksen hyödyn. Ainut kirjominen jonka koskaan olin tehnyt, oli Kalifan pienet keltaiset merkit pääntien alueella. Helppokuvio ilman turhia kiekuroita, mutta siitä on jo 2 vuotta.

Piirsin kuvion kangasliidulla etuosaan ja otin vaan neulan ja lankaa, ja rupesin tekemään. Olen myös pahoillani jos en osaa käyttää oikeita termejä. Koulutukseni ulottuu 5 vuotta rakennusalan opiskeluun amiskassa ja AMK:ssa ja puolivuotta lähihoitajana. jtn. en hirveämmin oikeita tapoja ole opiskellut tehdä mitäkin työvaihdetta.

Liivi on vieläkin kesken kuvioiden kanssa, mutta onneksi Frostiin ei ole vielä kiire. Kuvioinnit ei ole täysin synmetriset, mutta ei minusta nyt niin kamalan näköinen siitä on tulossa.

Olen myös ostanut jo täydellisen värisen vinokanttinauhan ja korsettiluita. Enää tarvitsen vain kärsivällisyyttä. sen tekemisessä. J Kyllä tästä hyvä tulee, ei ehkä täydellistä, mutta sen verran hyvä että kehtaa julkisesti näytellä sitä. 

2. Seuraava vaihe minkä tein, oli tupsujen tekeminen takkiin. En ole vieläkään valmis tupsujen kanssa, mutta alku on hyvä ja tekeminen sujuu aika taitavasti samalla kun katsoo telkkaria. Yllättävän hyviä ohjeita löytyy netistä jo valmiiksi miten tupsujen tekeminen sujuu. Ainoat muistikuvat tupsujen tekemisestä lapsuudesta oli alle kouluikäisenä ruskea lankakerä ja siihen kiinnitettävät tekosilmät. Eli hataralla pohjalla oltiin. Muutamat ensimmäiset tupsuni oli aika katastrooffimaisia ja tulkitsin löytämäni ohjeet ensiksi väärin. Oneksi oli villalankaa sen verran että pystyin muutaman kokeilu kappaleen tehdä ennen sarjatuotannon aloittaista.

löytämäni ohje tupsujen teosta.

olin myös prototyypit viitan kiinnitys"koruista" tehnyt ennen joululomaa tehnyt. Mutta saattaa olla että teen ne vielä kokonaan uudet. En kuitenkaan ole vielä uuniin saanut massaa edes laitettua.

Vielä on paljon tekemistä, mutta innostus tämän cossin tekemiseen on niin suuri ettei minua pysäytä vielä mikään. Yritin myös tähän blogipäivitykseen vähän enemmän katsoa kijoitusvirheitä, kska veljeni niin auliisit mainitsi viimepäivityksestä kuinka kamalaa luettavaa teksti oli ja se näytti 3.luokkalaisen kirjoittamalta. XD Kuvat on kaveri. Tekstejä oon tosi huono kirjottamaan, ja tosi laiska.

....

tämä väsynyt ihminen menee nytten keskittymään takaisin arjen harmaaseen maailmaan -->