Tämä on siis vuoden ensimmäinen cosplay-projektini:
Minusta puku on todella kaunis ja puvussa on paljon mukavia
materiaaleja ja pintoja. Puvusta huomaa tarkkaan mitä kangasta mitäkin osa
puvusta on ja millä tavalla mikäkin osasta pukua on tehty. Ihastuin myös
elokuvaan todella paljon, katsoin elokuvan netistä 2-4 kertaa ja 1 kerran
elokuvissa. Leffa iski suoraan sydämeen.
Katsottuani leffan muutaman kertaa, ehdotin ystävälleni
Rinnielle paricossia. Hän tekisi Elsan ja minä Annan. Olimme kyllä Riinan
kanssa sanottu että keskitytään ainoastaan muutamaan cossiin ensi vuonna, mutta
nämä oli pakolliset lisätä listaan. Katsoimme sitten leffa uudestaan yhdessä ja
lauleskelimme pitemmän hetken joululomasta ”Do you wanna build the snowman”
kappaletta. Ihanana kappale johon saatiin sisällettyä samalla niin paljon ja
samalla niin sydäntä särkevä. *3*
(Barceloonan matkan aikana myös puhuimme Frozen ryhmän tekemisestä. Olaf, Kristoff, Sven olisi ainakin messissä. Hans on hiukan huteralla pohjalla. Mutta odotan ryhmää kyllä innolla.)
Joululoman Barcelonassa ollessa metsästimme sitten
kangaskaupan josta löytää sopivia kankaita cossia varten. Löysin sieltä kankaat
liiviin (sametti) , hameeseen (sametti) ja viittaan (villakangas). Sitten suomeen palattuani olen pikkusen päässyt
jo tekemäänkin jotain.
Koska saavuin suomeen 3.1 ja nukuin perjantain ja lauantain
tekemättä mitään muuta kuin kääntämässä kylkeä, niin sunnuntai oli sovelias
aika tehdä muutakin rakentavaa. Otin Riinan avustuksella tekemä omakaavat
esille ja toteuttamaan uusia kaavoja paperille liivin kanssa.
Kesti vain pieni hetki ja Riinan ammatillisenkokemus apuna päätimme,
että kerran kun teen Annan kesämekon ensi kesällä ja se on sama kuin talvipuvussa.
Ainoana erona on hihojen puuttuminen kesäpuvussa. Teen olkaimista irrotettavat.
Idea on jo toteutettu, ainoastaan tekeminen puuttuu.
Suurin syy miksi teen irtohihat on, koska kirjaaminen on
hidasta puuhaa ja jos on mahdollisuus tehdä työ ilman tuplatyötä niin kyllä
kiitos irrotettavat olkaimet.
Kun kaavat oli puvusta tehty ja kangasleikattu, ompelin
korsettiliivin etuosan kasaan, ja silitin reunat auki. Jonka pääsin uuteen
asiaan käsiksi eli kirjomiseen:
Ymmärrän vihdoin ensimmäistä kertaa kirjontakehyksen hyödyn.
Ainut kirjominen jonka koskaan olin tehnyt, oli Kalifan pienet keltaiset merkit
pääntien alueella. Helppokuvio ilman turhia kiekuroita, mutta siitä on jo 2
vuotta.
Piirsin kuvion kangasliidulla etuosaan ja otin vaan neulan
ja lankaa, ja rupesin tekemään. Olen myös pahoillani jos en osaa käyttää
oikeita termejä. Koulutukseni ulottuu 5 vuotta rakennusalan opiskeluun
amiskassa ja AMK:ssa ja puolivuotta lähihoitajana. jtn. en hirveämmin oikeita
tapoja ole opiskellut tehdä mitäkin työvaihdetta.
Liivi on vieläkin kesken kuvioiden kanssa, mutta onneksi Frostiin ei ole vielä kiire. Kuvioinnit ei ole täysin synmetriset, mutta ei minusta nyt niin kamalan näköinen siitä on tulossa.
Olen
myös ostanut jo täydellisen värisen vinokanttinauhan ja korsettiluita. Enää
tarvitsen vain kärsivällisyyttä. sen tekemisessä. J Kyllä tästä hyvä tulee, ei ehkä täydellistä, mutta
sen verran hyvä että kehtaa julkisesti näytellä sitä.
2. Seuraava vaihe minkä tein, oli tupsujen tekeminen takkiin.
En ole vieläkään valmis tupsujen kanssa, mutta alku on hyvä ja tekeminen sujuu
aika taitavasti samalla kun katsoo telkkaria. Yllättävän hyviä ohjeita löytyy
netistä jo valmiiksi miten tupsujen tekeminen sujuu. Ainoat muistikuvat tupsujen
tekemisestä lapsuudesta oli alle kouluikäisenä ruskea lankakerä ja siihen
kiinnitettävät tekosilmät. Eli hataralla pohjalla oltiin. Muutamat ensimmäiset
tupsuni oli aika katastrooffimaisia ja tulkitsin löytämäni ohjeet ensiksi
väärin. Oneksi oli villalankaa sen verran että pystyin muutaman kokeilu
kappaleen tehdä ennen sarjatuotannon aloittaista.
olin myös prototyypit viitan kiinnitys"koruista" tehnyt ennen joululomaa tehnyt. Mutta saattaa olla että teen ne vielä kokonaan uudet. En kuitenkaan ole vielä uuniin saanut massaa edes laitettua.
Vielä on paljon tekemistä, mutta innostus tämän cossin tekemiseen on niin suuri ettei minua pysäytä vielä mikään. Yritin myös tähän blogipäivitykseen vähän enemmän katsoa kijoitusvirheitä, kska veljeni niin auliisit mainitsi viimepäivityksestä kuinka kamalaa luettavaa teksti oli ja se näytti 3.luokkalaisen kirjoittamalta. XD Kuvat on kaveri. Tekstejä oon tosi huono kirjottamaan, ja tosi laiska.
....
tämä väsynyt ihminen menee nytten keskittymään takaisin arjen harmaaseen maailmaan -->